Vanha viisaus kuuluu: “pyöräilijät tehdään talvella”. Jos talvi ei syystä tai toisesta ole kuitenkaan mennyt kestävyysharjoittelun kannalta nappiin, niin onko kaikki toivo mennyttä Lionspyöräilyn osalta? Ei ole.
Mitä kannattaa vielä tehdä?
Vaikka muutamassa viikossa ei merkittävää harppausta kestävyysurheilussa saakaan aikaan, pyöräilytuntumaan ja ajomukavuuteen kannattaa panostaa. Jos pyörä on ollut talviteloilla, niin se kannattaa kaivaa viimeistään nyt esiin ja varmistaa sen olevan kunnossa.
Mikäli perushuolto ei ole tuttua puuhaa, niin kannattaa kääntyä paikallisen pyöräkauppiaan puoleen nyt eikä kaksi päivää ennen tapahtumaa. Pyöräkauppiailla on nimittäin nyt sesonki eikä huoltoa välttämättä saa heti samalle päivälle.
Toki kalustoa voi myös päivittää kunhan ei tee sitä juuri ennen tapahtumaa: uuden karhealla kalustolla ei kannata tapahtumaan lähteä. Kun kalusto on todettu toimivaksi ruuvien kiristyksiä tai muita virityksiä ei enää tehdä viimeisenä iltana.
Mikäli talvella ei ole kampea tullut käännettyä tuntuu pyörän päällä pitkiä aikoja istuminen helposti eri paikoissa puutumisena tai kipuina. Kannattaakin varmistaa, että satula on sopivalla korkeudella. Hyvä nyrkkisääntö korkeuden suhteen on se, että lukkopolkimien kanssa taaksepäin polkimen onnistuu ilman että lantio pomppii. Vastaavasti satula on usein liian matalalla, jos tuntuu että polkimiin ei saa kunnolla voimaa.
Satulan pystysuuntainen sijainti on myös hyvä varmistaa tarvittaessa ammattilaisen kanssa. Asentoa säätäessä kannattaa tehdä pieniä muutoksia kerrallaan, testata miltä ajaminen tuntuu ja sen pohjalta jatkaa säätämistä.
Ajoasennon kannalta tärkeä on muistaa pitää kyynärpäät hieman koukussa, jotta hartiat eivät mene lukkoon.
Entäpä se takapuoli ja sen puutuminen? Yhtä helppoa vastausta ei ole mutta seuraavia kannatta kokeilla:
Harjoittelulla ei enää merkittävästi ehdi kuntoa kehittämään ennen tämän kevään Lionspyöräilyä. Muutamia täsmäharjoituksia ehtii toki hyvin tekemään. On hyvä myös muistaa, että koska pyöräillessä ei tule iskutusta samalla tavalla kuin esimerkiksi juoksussa, pidemmistäkin lenkeistä palautuu suhteellisen nopeasti, kunhan energiansaanti on vain riittävää. Mikäli tarkoitus on ajaa koko 155 kilometrin matka niin samaa matkaa ei tarvitse kuitenkaan harjoituksissa ajaa. Mutta portaittain voisi kerran viikossa ajaa vähän normaalia pidemmän lenkin erittäin kevyellä rasitustasolla. Pidempi lenkki voi olla ensimmäisellä viikolla 2 tuntia, seuraavalla 3 ja seuraavalla jopa 4 tuntia. Pidempää lenkkiä voi skaalata alaspäin, mikäli tarkoitus on ajaa vain osa matkasta. On hyvä muistaa näillä lenkeillä seuraavat asiat:
Ryhmäajoa kannattaa harjoitella, mikäli mahdollista. Tärkeintä on muistaa muutama perussääntö:
· Ei äkillisiä jarrutuksia (tai kiihdytyksiä) ja vielä vähemmän sivuttaisliikkeitä. Mikäli vastaan tulee railo, niin mieluummin ajetaan sen päältä ja paikataan rengas sen sijaan, että keilataan puoli tusinaa ajokaveria sivuttaisliikkeen seurauksena. Edellä ajavan kanssa renkaat eivät saa mennä limittäin.
· Ennakointi. Edellä ajavilla on vastuu takana tulevista: käsimerkkien käyttö (kuopat, pysähtymiset, kääntymiset) kannattaa tarvittaessa kerrata.
· Vaaran paikkoja on usein kun vauhti hetkellisesti kärjessä hidastuu esimerkiksi ylämäen alkaessa. Vielä jos edellinen nousee satulasta “putkelle” pyörä valahtaa taaksepäin, jolloin takana oleva helposti ajaa päälle. Putkelle nousua voi viestiä levittämällä molempia kyynärpäitä samaan aikaan ulospäin -> näin takana osataan varautua.
Kun on varmistettu, että kalusto on kunnossa ja talven pahimmat karstat on irrotettu kropasta voi levollisin mielin valmistautua tapahtumaan. Enää ei murehdita tekemättömiä harjoituksia vaan ajatellaan sitä, että saat ajaa upeassa tapahtumassa.
Matka ei tapa vaan vauhti. Kun muistaa syödä ja juoda riittävästi ja pitää taukopaikoilla tarpeen mukaan riittävän pitkiä taukoja matka kulkee hyvässä seurassa mukavasti. Jos pyöräilykärpänen iskee kunnolla, tästä on hyvä jatkaa kesää kohden ja asettaa loppukesälle tavoitteita vaikka johonkin kuntotapahtumaan.